Kiropraktiikka ja noidannuoli
 

Heräsin muutama kuukausi sitten viiltävään kipuun oikeassa lonkassani. Pariin ensimmäiseen päivään kävely oli todella tuskallista, joten yritin vain levätä. Työni puolesta ajan paljon autolla, mutta autoon pääseminen oli lähes mahdotonta. Kun vihdoin sain itseni autoon, huomasin, etten enää voinut peruuttaa kun en saanut päätäni kääntymään. Koko selkä tuntui olevan aivan yhtä puuta. Autosta pois pääseminen olikin jo aika taikatemppu. Kipu oli niin kokonaisvaltaista, että tarvitsin yksinkertaisiin päivittäisiin asioihin muiden ihmisten apua. En saanut kenkiä sidottua ja pukemisessakin jouduin turvautumaan vaimon apuun. WC:ssä käynti… no, jätetään jotakin lukijan päättelykyvyn varaan.

Turvauduin aluksi vaimoni lääkkeisiin, joita hän oli saanut päänsärkyynsä. Kun niistä ei tuntunut olevan apua, hakeuduin tutulle lääkärille. Häneltä olin saanut aikaisemminkin kaikki tarvittavat myrkyt mm. astmaan ja närästykseen. Tutkimuksen jälkeen, tai oikeastaan koko tutkimusta ei pahemmin tehty liikkumiskyvyttömyyteni vuoksi, hän sanoi vaivan olevan noidannuoli ja lykkäsi pakaroihini piikillä kipulääkettä. Piikki sattui ja nipisti, mutta ajattelin sen olevan vaivan arvoista, jos vain saisin liikuntakykyni jotenkin takaisin. Olo helpottikin. Pääsin taas liikkumaan vaikka selkä oli edelleen todella jäykkä.

Jatkoin kipulääkkeiden syömistä jo kolmatta viikkoa, kunnes eräänä iltana makasin sohvalla ja selkäni jumitti taas aivan mielettömästi. Kipu tuntui oikeaan pakaraan ja nivuseen eikä sohvalta nouseminen onnistunut omin voimin. Pääsin ylös vasta kun vaimoni palasi töistä. Silloin hän ehdotti, että pitäisiköhän tuota selkää hoitaa jollain muulla tavalla, kuin pillerillä.

Muistin kaverini käyneen kiropraktikolla Helsingissä ja hän oli aina kehunut miten hänen ruotonsa oli vetreä ja että staminaa löytyy. Kysyin häneltä apua ja hän otti selvää ketä kiropraktikkoa suositellaan täälläpäin Suomea. Seuraavana päivänä löysin itseni Mäki-Pesolan verstaalta. Hoitopöydällä en tiennyt miten päin pitäisi olla kun joka paikkaan koski. Olin varma etten selviäisi hengissä, sellaiseen solmuun hän minut väänsi. Yllätys oli valtava kun huomasin että rentoutuessa kipu olikin vain vähäistä ja pääsin ylös pöydältä omin avuin. Siitä alkoi totaalinen muutos.

Elämäntapani ovat olleet haasteellisia jo vuosia. En ole yksinkertaisesti välittänyt mitä syön, tai paljonko kilometrejä mittariin vuosittain tulee. On vaan pitänyt takoa kuumaa rautaa. Vasta Mäki-Pesola sai minut havahtumaan huonosta kunnostani. Olin kyllä harrastanut liikuntaa, mutta kaikki muu oli saanut jäädä.

Kärsin närästyksestä, johon söin päivittäin lääkkeitä. Kun tajusin miten hullua tämä on, Mäki-Pesola ohjasi ruokavaliotani ja muutamassa päivässä lääkkeet tulivat turhiksi. Hoidon myötä olen myös huomannut hengityksen helpottuneen. Astmalääkkeitä en käytä kuin harvoin, jos hengittäminen on todella vaikeaa. Säännöllisen hoidon myötä ja elämäntaparemontin myötä tunnen olevani ainakin yhtä nuori kuin vanhin lapseni.

H.A.