Kiropraktiikka ja alaselkäkipu

Olen kärsinyt kroonisesta selkäkivusta jo suuremman osan 56 vuotta kestäneestä elämästäni. Kun aluksi nuorena kipua hoidettiin levolla ja lääkkeillä, pääsi selkäni heikkenemään. Tulos oli yhä tiheämmin esiintyvät ja pahenevat kivut. Selkä on nyt leikattu 3 kertaa samasta kohtaa, joten neljäs kerta alkaa tuntua turhalta ja vastenmieliseltä. Leikkausta on tarjottu myös molempiin olkapäihin ja ranteisiin. Näistä olen kuitenkin osannut kieltäytyä, koska en halua niille samaa kohtaloa kuin alaselälle.

Kiropraktikolla olen käynyt aikaisemminkin ja aina on sanottu, että selkälihakset kramppaavat ja että tästä johtuu alaselän oireilu. Vuoden 2003 alussa näin Satakunnan Kansassa Mäki-Pesolan ilmoituksen ja hakeuduin vastaanotolle. Innostuksessa ajattelin vielä yrittää selvitä ilman tulevaa leikkausta – eikä minun ole tarvinnut katua.

Selkäkivusta ja käsien puutumisesta johtuen olin käytännössä työkyvytön. Kädet puutuivat ilman mitään syytä ja selkä oli niin kankea, että kenkien sitominen oli jo lähes mahdotonta. Puhumattakaan siitä, että jos olisi pitänyt jotain nostaa lattialta.

Hoidossa olen käynyt jo säännöllisesti jo toista vuotta. Nyt olen takaisin töissä sairaalassa, jossa nostaminen ja kantaminen ovat arkipäivää. Tunnen pärjääväni paremmin kuin useimmat omasta mielestään kunnossa olevat kaksikymppiset. Vapaa-aikanani voin virkata ja tehdä muitakin asioita, joita en enää olisi uskaltanut yrittääkään. Esimerkiksi metsähommat ja kyykkyyn-ylös -liike onnistuu ilman mitään ongelmia.

Kiropraktiikasta ovat hyötyneet myös kaksi tytärtäni, jotka ovat suuremmalta osaltaan parantuneet omista vaivoistaan. Välillä on tullut takapakkia, mutta hoitoon palaaminen on aina tepsinyt.

M.S. 56 v.